Fani

Novascotiannoutaja singahtaa vauhtiin hakemaan heitettyä lelua, joka kelluu säröilevällä vedenpinnalla. Noutaja hyppää veteen, ja vesi vain roiskuu ympäriinsä, kun noutaja lähtee uimiseen tarkoitetuilla tassuillaan uimaan kohti kelluvaa lelua. Saatuaan lelun suuhunsa se lähtee uimaan rantaa kohti, ja rantaan päästyään se juoksee omistajansa luo, irrottaa lelun tämän käteen ja katsoo tämän päälle kuin kysyäkseen: - Heitäthän sen vielä uudestaan?

FunnyAngel

Fani, Famppa, Läski, Pallero...
Syntynyt 25.3.2014

Rotu: Novascotiannoutaja

Sukupuoli: Narttu   

Fani nykyään: 

Fani on, tyypillisesti, nouto -ja uimahullu tollerinalku. Sen päähän ei mahdu muuta kuin noutaminen, uiminen ja ruoka, mutta ruuasta hetken päästä. Toki oma perhe ja Hetakin ovat lähellä Fanin sydäntä, mutta noutamiselle ja uimiselle Fanilla on ikuinen palo. Se jaksaa hakea ihan mitä vain ja kuinka kauan vain, kunhan joku vain heittää. Sellaisia ne tollerit ja noutajat on!

Ruoka, josta jo aiemmin mainitsin, on Fanille myös yksi tärkeistä asioista. Se syö melkein kaikkea, mitä koiralle saa syöttää. Fani on myös kateellinen omasta ruuastaan, ja se saattaa vahtia sitä (vaikka Hetaa ei pahemmin kiinnosta sen ruoka kun se ei syö aina omaansaakaan). Vaikka Heta ei olisi tulossa sen kupille päinkään, Fani saattaa murahtaa varoittavasti ja sitähän Heta terrierinä siedä, kun terrierit ovat yleensä ärhäkämpiä tapauksia. Siitä saattaa tulla pieni välienselvittely, joita yritetään ehkäistä ruokkimalla koirat eri tiloisssa.

Fani ei ole, kuten tollerit yleensä, luonteeltaan kauhean "touhukas", se tykkää laiskotella. Onhan se joskus kiva päästellä pitkin poikin metsiä, mutta makoilukin on sen mielestä kivaa. Fanilla ei ole vielä kauhean hyvä kunto, mutta sitä yritetään kohottaa (tai on yritetty) sen laihtumisen jälkeen. Mulla on kyllä vähän vaikeaa sitä yksin kohottaa, koska harrastan lentopalloa ja siihen kuluu noin parhaimmillaan 9,5h viikossa vapaa-ajalla viikonloppujen pelien lisäksi joissa menee yleensä koko päivä.

Fani tykkää leikkiä muiden koirien kanssa, ja yrittääkin aina saada koiraporukassa saada mahdollisimman monen koiran peuhaamaan ja kirmailemaan sen kanssa. Omalla porukalla ne vetääkin sitten Hetan kanssa ihan omanlaista rallia; välillä kierien ja painien, välillä kilpaa juosten ja joskus toisten hännästä kiskoen (Fani harrastaa kyllä enemmän tätä jälkimmäistä, ja siitäkös Heta tykkää). Fani saattaa aluksi olla uusiin koiriin vähän epävarma, mutta parin kerran näkemisen jälkeen kyllä leikki maittaa!

Fanin kanssa käydään mätsäreissä ja näyttelyissä, näyttelyissä enää harvemmin. Kesäisin me käydään vesipelastuksessa, ja tavoitteena olisi kesällä 2017 päästä sove läpi. Fani rakastaa tätä lajia, uiminen kun on kiin kivaa sen mielestä. Kunhan saan tämän jännityksen kuntoon ja asiat mieleen koiralle sekä omistajalle alkukesästä, niin voidaan käydä testaamassa miten siellä pärjättäisiin.

Fanin pentuaika:

Jo silloin, kun saimme tietää, että sukulaistemme tolleri saisi pennut, tiesin että siitä me ottaisimme itsellemme pennun. Ja sitten kun Fani sisaruksineen syntyi yöllä 25.3, olimme varmoja siitä, että meille tulee 10 vuoden jälkeen viimein tolleri!

Haimme sen kotiin alkukesästä, ja karvapallero sopeutui todella hyvin kotiin. Sitä ei hirveästi itkettänyt, muutama yö vain. Se varmasti johtui myös Hetan seurasta. Heta nimittäin itki pari viikkoa, eli tuo oli meille aika helpotus! Toisen koiran seura helpotti varmasti, vaikka Heta oli aluksi aika ihmeissään tästä karvapallerosta.

Kotona Heta ja Fani tutustuivat toisiinsa ihan sopuisasti, joskin Heta vähän hyppi Fanin selkään... Koirat on tullut toimeen alusta asti tosi hyvin, vaikka joku meitä pelottelikin että ne voisivat tapella. Ainoastaan kerran Heta on kunnolla suuttunut Fanille; Fani yritti ottaa Hetan suusta luuta, niin arvatkaa nyt minkälainen Fanin kurittaminen siitä alkoi. Sen jälkeen Fani ei ole koskaan enää yrittänyt varastaa Hetalta ruokaa! Ehkäpä vain hyvä että Heta palautti röyhkeän pennun maan tasalle...

Mutta sitten meille ilmeni ongelma Fanin kanssa; Fani söi Hetankin ruokakupin tyhjäksi! Arvatkaas kuinka Fani lihoi? Siitä tuli pieni porsas, koska Hetaa ei kiinnostanut se ruoka, jota se sai, ja Fani ehti vetää siitä sitten loput. Lopulta päätimme ruokkia koirat erillisissä tiloissa, että ne eivät pääsisi syömään toistensa ruokia. Mutta Fani oli silti lihava, eikä siitä päässyt mihinkään.

Niinpä Fani pääsi laihdutuskuurille! Se sai kyllä normaalin määrän ruokaa, mutta liikuntaa se sai niin paljon enemmän, että se alkoi lopulta laihtua ja palata takaisin normaalipainoonsa. Heta toimi lenkeillä myös hyvänä "personal trainerina", sillä se kiritti Fania yhä nopeampaan kirmaamiseen ja kyllä Fani läähätti. Sen läähätyksen kuuli varmasti ainakin 5 metrin päähän. Ainakin huomaa, oliko se saanut liikettä!

Sitten ilmeni toinenkin ongelma; Fani ei pysynyt kotipihassamme vaan karkaili koirien, ihmisten ja kissojen perässä pitkin teitä. Jos se olisi jatkanut sitä mallia, se olisi varmasti jo jäänyt auton alle! Mutta siinä sitten rajoja kiertämään ja nakkipalkkoja jakelemaan. Kyllä siitä sitten lopulta kuoriutui rajansa tietävä koira, eli ihan hyvin siis meni. Hetakin auttoi vähän tuossa hommassa, kun Heta itse pysyi pihassa, niin ei Fanikaan sitten enää lähtenyt mihinkään...