Fani & Heta

Otsikko kertoo kaiken. Onko näyttelyissä kiertäminen järkevää, kun Fani ei siellä pärjää? Se on hyvärakenteinen, muttei tarpeeksi korkea ja aivan liian matala sijoittuakseen eteenpäin. Tokihan siellä aina joskus voisi kierrellä, mutta taidetaan jättää ne hommat vähän vähemmälle, kun Fanilla on jo ERI, kaksi EH:ta ja H, joka tuli sunnuntaina aika kehnolla esityksellä. "Pitkä runkoinen lanneosaltaan pitkä narttu, jolle toivoisin tiiviimmän ylälinjan liikkeessä. Pyöreähkö kallo-osa. Kuono-osa saisi olla täyteläisempi silmien alta ja alaleuka voimakkaampi. Vahva raajaluusto. Hyvä väritys. Karvapeitteen tulisi laskeutua paremmin. Liikkuu hieman ulkokierteisesti. Hyvä käytös."  - Tanya Ahlman-Stockmari Novascotiannoutajia oli vain kolme, joista Fani oli ainoa narttu. Kun tollerit sitten alkoivat, tuntui, kuin en olisi kehässä käynytkään. Niin nopeasti se meni. Ei se tuomari kauaa Fania katsellut, kun antoi suoraa H:n ja paremmalle urokselle ROP:n. Fani oli vähän muissa maa...

Aamulla kuuden maissa heräsimme haukotellen ja nousimme ylös sängystä. Kuitenkin jo seitsemältä unesta ei ollut tietoakaan, kun suuntasimme auton kohti Vaasaa ja Botniahallia. Olimme perillä jo vartin yli kahdeksalta, eli odotusta riittäisi, sillä sileäkarvaiset noutajat alkaisivat vasta yhdeksältä. Vasta sen jälkeen olisi meidän vuoromme. Fanin ilmeelle ei voi kuin nauraa :D Siinä odottelun lomassa laitoin Fanin jo valmiiksi ja ehdimme myös harjoitella ennen kehien alkua jopa itse kehässä. Fani totteli hyvin, ja siitä jäi hyvä fiilis (vaikka silloin pitäisi pysyä entistä valppaampana). Lopulta kehät alkoivat ja jouduimme tulemaan pois kehästä. Jouduimme odottamaan todella kauan, ja välillä päähän tuli ajatus, että mitä jos olimmekin vahingossa huomaamattamme katsoneet kehää, jossa meidän olisi pitänyt olla? Onneksi niin ei käynyt, ja puolentoista tunnin jälkeen pääsimme vihdoin kehään. Fani kuunteli todella hyvin. Fani meni hyvin, mutta siitä jäi puuttumaan ...